Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Säännöt ♦ Kartta ♦ Kumppanihaku

Pentuhakemukset ♦ Lomahaku ♦ Eroaminen 

 Adoptioviekku ♦ Paatsaman Parhaat

Peli

Nimi kohtaan hahmosi nimi, ei nettinimeä. Kuolleet kirjoittavat tänne.

Tarinat

Pituus: Näillä sivuilla ei ole tarinan pituuden ylärajaa, mutta jokaisen kirjoitelman on oltava vähintään 5 lausetta. Tämä siksi koska jos ei inspaa, niin ei ispaa ja pelaaminen on kivaa, kun  enemmän kirjoittajia kirjoittaa :3Lauseen pitää olla kunnollinen, kuten vaikka "Puna istui." ei ole sisällöltään kovin hyvä lause. Myöskään "Hän joi", "Hän söi" ja vastaavat eivät ole kunnon lauseita. Esimerkiksi "Kurkistin ulos ja katselin ympärilleni." hyväksytään kunnon lauseeksi. Tarinat arvioidaan periaatteella 5 riviä = 1kp, mutta kirjoitus- ja kielioppivirheet vähentävätät pisteitä.

Tarinat kirjoitetaan minä-muodossa, eli minä join, söin, kävelin, kiipesin puuhun, tms.

Kuvailu on hyvin tärkeää, jos tahtoo saada tarinasta pitkän ja hyväsisältöisen.  Kuvailu auttaa myös muita pelaajia ymmärtämään tarinan tapahtumia paremmin, esimerkiksi vain "Hän istui." ei ole kovin selkeä ilmaisu. Sen voisi ilmaista paremin seuraavalla tavalla:
Hän istui ylväästi korkealla kivellä keskellä metsää. 

Tuo lause antaa toisille pelaajille käsitystä siitä, miten hahmosi istuu ja millaisella paikalla. Tietenkään paikasta ei tarvitse kertoa, jos se on jo mainittu edellisissä lauseissa.

Myös tunteiden yksityiskohtainen kuvailu on hyvä tapa saada tekstiin sisältöä:

Katsoessani Salviaan, tunsin syvää inhoa ja vihaa sisälläni.

Tämä antaa muille käsitystä siitä, miltä hahmostasi tuntui tämän katsoessa Salviaa, sekä millainen ilme tällä mahdollisesti oli. 

Puhe ja ajattelu: Haluat varmasti, että hahmosi puhuu tarinassa. Puheelle on olemassa omat merkkinsä, joita käytetään aina hahmojen puhuessa. Puheet tulevat "-merkkien sisään, jotka saat, kun paina yhtäaikaa shift- ja 2-näppäimiä. Ajattelu laitetaan *-merkkien sisään, jotka saat painamalla shift-näppäintä ja enter-näppäimen vieressä olevaa, *-kuvan omaavaa näppäintä. Joissan näppäimistöissä *-merkillä on myös oma näppäin. Jos hahmosi miettii ääneen, käytetään puhemerkkejä. Esim.

"Harmi että tänään piti sataa", Dam tuumasi.

Jos hahmo ei sanoisi ajatusta ääneen, se kirjoitettaisiin samalla tavalla kuin puhe, mutta ajatusmerkkien väliin. Puhe ja ajatukset alkavat aina uudelta riviltä, ellei kyseessä ole repliikki, joka katkeaa välihuomautuksen vuoksi ja jatkuu sitten:

*Onpa todella lämmin sää. Tälläisena päivänä*, mietin ja nuolaisin huuliani. *kelpaisi saalis ja varjopaikka.*

Puhe ei ala uudelta riviltä myöskään, jos sama hahmo puhuu samasta aiheesta:

"Söin tänään kalaa", Dam sanoi minulle. "Se oli hyvää."

Jos puhe- tai ajatuslauseen perään tulisi piste, siihen ei tule pistettä vaan pilkku, jonka jälkeen tulee johtolause. Jos johtolausetta ei kuitenkaan tule(kuten edellisessä esimerkkirepliikissä), piste laitetaan ihan normaalisti. Jos ajatuslause sen sijaan päättyy huutomerkkiin tai kysymysmerkkiin, lopetusmerkki laitetaan siihen ihan normaalisti ja sen jälkeen johtolause, esimerkiksi "ajattelin" tai "naukaisin"- tulee pienellä:

"Unohdin, että minun piti auttaa häntä!" muistin yhtäkkiä. 

*Miksi hän on tuollainen idiootti?* mietin tympääntyneenä.

Puheissa pätee sama sääntö, mutta toteamuslauseen perään tuleva pilkku tulee vasta lainausmerkkien jälkeen;

"Kuulin että sinä sait pentuja", Viilto maukui minulle. 

Autohittaaminen eli toisen hahmon liikuttaminen ja puhuttaminentarinassa on kyseisen hahmon luoteen rajoissa sallittua. Et saa kuitenkaan laittaa toista hahmoa tappamaan omaasi tai muita ilman hahmon omistajan lupaa, laittaa tätä kiusaamaan hahmoasi, jos he normaalisti ovat ystäviä, tms. Toisen hahmo voi saada naarmun, piikin tassunsa tai muuta vastaavia haavoja, mutta isoja haavoja, joista jää arpi et saa kirjoittaa muiden kuin omien hahmojesi saavan.

Non-Player-Character-hahmot: Kuten ehkä olette huomanneet, pelissä on hamoja, jotka eivät ole kenenkään pelattavissa. NPC eli non-player-character tarkoittaa suoraan suomennettuna "ei-pelaajaa-hahmo". Jos NPC on kissasi tarinassa, saat laittaa sen tekemään mitä lystäät. Kumppaniton NPC voi olla kissasi kumppani, kunhan ensin kysyt luvan ylläpidolta sille osoitetussa paikassa(klik). Sinulla voi olla myös NPC-perhe, jos olet saanut ylläpidolta luvan, mutta NPC-perhessä voi olla korkeintaan neljä pentua (sinun lisäksesi) ja vanhempasi. 

Tarinoissa NPC-hahmot voivat myös haavoittua, mutta eivät vakavasti(kuoleminen, rampantuminen, näkyviksi arviksi jäävien haavojen saaminen kielletty), ellei sinulla ole lupaa. Hahmosi voi myös tappaa NPC-hahmon, jos sinulla on lupa ylläpidon puolelta.

Tarinassa saa myös autohitata omia hahmojaan, jos niitä on kaksi ja ne ovat samalla paikalla.  Voit kirjoittaa vaikka viidellä omalla hahmollasi peräkkäin, jos niin satut haluamaan. Omat hahmosi voivat myös olla ystäviä keskenään tai ihastua, mutta pentuja ne eivät voi saada.

Munchaus on oman pelaajansa tekemistä voittamattomaksi. Esimerkiksi taistelutilanteissa, kun hahmosi taistelee, se ei voi väistää kaikkia iskuja! Toivoisimme, että hahmojen taidot olisivat suhteellisia iän kanssa, esimerkiksi 1-vuotias kissa ei voi omata kymmentä 5/5 taitoa, mutta kun kissasi varttuu, sen taitoja voi kehittää harjoittelulla. Kun ylläpito näkee sopivaksi, se voi nostaa hahmosi taitopisteitä. Olisi toivottavaa, että hahmoilla ei olisi ensimmäisen hakemuksen taidoissa enemmän kuin kolme 5/5 taitoa. Fyysiset taidot riippuvat pitkälti hahmon ruumiinrakenteesta. Munchaus on Paatsamassa ehdottomasti kielletty.

Metapelaus on sitä, että hahmosi tietää kaiken saman, minkä sinäkin. Ei ole reilua, että kaikki hahmosi tietäisivät, jos yksi hahmoistasi olisi vaikka tappanut toisen ja muut yrittäisivät arvata, kuka sen teki. Asioita voi tietty saada selville roolauksissa älykkyyden ja muiden kanssa käytyjen keskustelujen mukaan, mutta ei hahmosi saa silti olla kaikkitietävä! Metapelaus on kielletty.

Teleportaus tarinaroolipeleissä on sitä, että hahmosi siirtyy kesken tarinaa yliluonnollisesti paikasta toiseen. Jos tarinassasi on kahden enter-lyönnin kappalejako, jonka jälkeen kissa on siirtynyt eri paikkaan, et ole teleportannut sitä siinä tapauksessa, että aikaa on kulunut. Hahmolla voi olla myös synnyinlahja, jonka ansiosta tämä pystyy teleportaamaan lyhyitä matkoja, mutta ilman ylläpidon lupaa ei kenelläkään ole asiaa mennä luomaan teleportaaja-hahmoa.

Pari pikku vinkkiä: Tuohon alle olen koonnut yleisimpiä virheitä, joita Paatsaman pelaajille yleensä kirjoittaessa sattuu. Nämä lukemalla voit välttyä pitkältä ohjeistukselta ylläpidon taholta

  • Kissat sanovat äitiään emoksi, eivät äidiksi. Omia lapsia kutsutaan pennuiksi, ei lapsiksi.
  • Ei puoliäiti, vaan äitipuoli, ei puoliveli, vaan velipuoli
  • Ei enään, vaan enää, ei ompa, vaan onpa
  • Oman kissasi koti on pesä, ei talo(ellei kissasi asu oikeassa talossa)
  • Älä käytä kerronnassa puhekieltä. Sitä voi kuitenkin käyttää vuorosanoissa, kuten: 

Väärin: Sitte mä sanoin sillei: "Haya, mee pois mun mestalta, äläkä koske mun kamoihin!"

Oikein: Sen jälkeen sanoin: "Haya, mee pois mun mestalta, äläkä koske mun kamoihin!"

  • Näinden sanojen eteen tulee useinmiten pilkku: Mutta, että, jotta, koska kun, jos, vaikka, kuin, joka
  • Ihmiset ovat Paatsamassa ihmisiä, eivät kaksijalkoja, kuten soturikissoissa. Ihmisten lapset ovat yksinkertaisesti "ihmisten jälkikasvua" tai "pentuja".
  • Kissat sanovat lemmikkikissoja "kotikisuiksi", lemmikkikoiria "hihnakoiriksi"
  • Kissat tuntevat joidenkin sairauksien oikean nimen(nuha, silmätulehdus, yksä, tms), mutta eivät esim tiedä, mikä on syöpö tai mikä vitiligo, elleivät nämä ole niistä jostain kuulleet.
  • Muiden kissojen tekeminen kirjoitetaan tyylillä: "Hän istui." Ei "Se istui."
  • Numerot kirjoitetaan yhdestä kymmeneen kirjaimin, sitten voit käyttää numeroita. Myös sata, tuhat, miljoona, jne kirjoitetaan numeroin. 

Vuodenaika: Syksy

Lämpötila: 14°

Lumitilanne: Lunta ei ole vielä satanut


Tapahtunutta

13.11.17: Dalet kuoli tuberkuloosiin. Tämän perhe jää muistamaan tätä.
21.11.17: Lumi virkkasi niin kauan, että tältä loppui lanka. Naaras huomasi asian ja kuoli sydänkohtaukseen, joka aiheutui järkytyksestä. Cryptolocker ja Naomi saivat kaksi pentua - Naor:in ja Melissa, mutta Naomi kuoli verihukkaan synnytyksessä.
 1  2  3  4  5  6  7  >

Nimi

Kotisivut

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on kahdeksan plus kuusi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Cryptolocker

21.11.2017 16:52
En ollut varma, kuinka kauan olin jo juossut, mutta kauan olin sitä tehnyt. Minulla oli kuuma ja turkkini oli likainen. Kuu paistoi koivujen runkojen väleistä ja tuuli kävi kasvoilleni. Silmäni vuotivat. Minun oli löydettävä Naomi, minun oli pakko löytää tämä naaras, jonka olin sodan päätyttyä kadottanut. En keskittynyt etsimään hajujälkiä, sillä äskeinen sade oli huuhtonut ne mennessään. Maa oli mutaista ja märkää, jonka seurauksena tassujeni karvat liimautuivat kiinni ihoon. Olin puristanut hampaani yhteen ja siristelin kokoajan silmiäni; yhä satoi vähän ja vaikkei ollutkaan kylmä, sää oli epämukava. Ehkä olisi tuntunut paremmalta, jos olisikin ollut kylmää; oli nimittäin lämmintä, mutta maa oli kylmä ja märkä ja sade vihmoi päälleni. Tämän seurauksena jalkani olivat kylmettyneet ja minulla oli muuten kuuma – kuten aiemmin mainitsinkin.
Kun juoksin, huohotin ja katselin koko ajan ympärilleni. Päätin nyt myös nuuskia ilmaa, jos jotain olisi säästynyt sateen jäljiltä. Hopeinen kuunvalo sai metsän näyttämään omalla tavallaan taianomaiselta, ja koska syksy ei ollut vielä pitkällä, oli varsin valoisaa. En ollut varma siitä, kuinka lähellä keskiyö oli, mutta uskoin, että nyt oli vasta todella myöhäinen ilta.
Päätin hidastaa vauhtiani hetkiseksi, sillä minua alkoi väsyttää. Kääntelin päätäni koko ajan ympäri, etsien sitä kissaa, joka oli säästänyt henkeni sodan aikana. Sen jälkeen olimme kiintyneet toisiimme ja tiesin, että hän odotti nyt pentuja. Juuri se olikin syy, jonka vuoksi häntä etsin – laskelmieni mukaan pennut syntyisivät muutaman päivän kuluessa, ja tahtoisin olla tämän luona, kun ne syntyvät.
Ravistin päätäni selvittääkseni ajatukseni täysin ja siinä samassa nenäni äkkäsi tutun tuoksun. Lähdin seuraamaan tuoksua, kiihdytin kävelytahtini juoksuun, jota nopeutin ja nopeutin, kunnes näin monen kissan hahmon kumartuneena jonkun epämääräisen möykyn ylle. Yksi kissoista väräytti korviaan, nosti päätään ja syöksyi sitten uhkaavasti minua kohti.
”Häivy muukalainen! Olet selvästi joku Damin puolelta ja me täälläpäin emme pidä Damin puolelaisista!” sähisi minua paljon suurempi, karvansa pörhistänyt naaraskissa. Katsoin tämän silmiin. Ne eivät näyttäneet kovinkaan vihaisilta – ne olivat ikään kuin peilikuva Jerichon katseesta sen jälkeen, kun Dam oli viiltänyt tämän vatsan auki. Siinä oli huolestuneen emon katse. Emon katse, joka on juuri jättämässä pentunsa kuolemaan.
”Dam on kuollut. Ja olen etsimässä erästä naarasta, ystävääni sodan ajalta. Hänen nimensä on Naomi”, nau'uin rauhallisesti ja sovittelevasti. Naaraan karvat silottuivat nopeasti ja tämä sanoi sitten kohteliaasti:
”Naomi on täällä. Hän synnyttää pentuja. Minä olen Tuhka, Naomin emo.” Häntäni pörhistyi ja jäykistyi ja pomppasin ilmaan – en ole varma, johtuiko se järkytyksestä vai ilosta.
”Kiitos tiedosta”, naukaisin ja syöksyin harmaaraidallisen naaraan ohi.
”Olen Naomin kumppani ja nämä ovat minun pentujani!” sanoin Naomin ylle kumartuneelle, harmaalle kollille nopeasti. Kolli näytti ihmettelevältä, muttei estelyt, kun kumarruin kumppanini vierelle.
”Minä tässä, Cryptolocker. Muistatko minut? Nämä ovat meidän pentujamme, jotka sinä saatat tähän maailmaan”, nau'uin hellästi. Naaras oli todella väsyneen näköinen – tämän hengitys oli ohutta pihinää ja tämä läähätti.
”Cry-cryptolocker?” naaras naukaisi ääni väristen.
”Minähän se tässä”, vastasin hellästi. En näyttänyt sitä Naomille, mutta sisälläni kasvoi kauhu siitä, mitä nyt saattaisi tapahtua.
”Entä jos en onnistu? Entä jos pentumme kuolevat takiani?” tämä ynisi tuskaisesti ja puristi kivusta lasittuneet silmänsä kiinni. Huomasin, että jotain lämmintä nestettä tuntui imeytyvän turkkiini. Katsoin alleni ja huomasin, että se oli verta.
”Annan sinulle anteeksi mitä vain”, naukaisin ja aloin nuolla naaraan turkkia vastakarvaan, lämmittääkseni tämän kylmenevää ruumista. Sitten tämän ruumis jäykistyi ja tämä vaikutti siltä, kuin olisi yrittänyt koota kaikkia voimiaan. Peruutin ja katsoin, kuinka pieni, mustaturkkinen pentu liukui maahan. Se alkoi vikistä ja ryömiä määrätietoisesti Naomin vatsaa päin, tietenkin etsien emon nisää. Tartuin pentuun hellästi ja nostin tämän aivan naaraan vatsan viereen. Sitten aloin nuolla pennun pientä, lämmintä kehoa, jottei tämä kylmenisi. Sitten Naomi jäykisti itsensä uudelleen ja valmistauduin nostamaan toisen pennun tämän vatsan viereen. Se oli pieni, vaaleanruskea naaras. Ennen kuin ehdin tehdä mitään, harmaa kolli tarttui pentuun ja nosti sen kumppanini vatsan viereen. Pentu etsi nopeasti nisän ja alkoi imeä tarmokkaasti.
”Hieno suoritus, sisko! Sinulla on nyt tytär ja poika”, harmaa kolli naukaisi, mutta Naomi ei vastannut.
”Hänen kehonsa kylmenee”, naukaisi luoksemme vaivihkaa saapunut Tuhka.
”Ei, Naomi! Älä jätä meitä vielä!” naukaisin hätäisesti ja aloin nuolla naaraan poskea.
”Naor”, naaras kuiskasi ja nuolaisi nenääni.
”Melissa”, vastasin takaisin ja painoin nenäni tämän nenää vasten.
”Naor ja Melissa”, Tuhka naukaisi. ”Kauniit nimet kauniille pennuille.” Käänsin katseeni Naomin emoon, joka nyyhkytti. Tämän tytär, harmaan kollin veli ja minun kumppanini oli kuollut. Naomi oli poissa.

//Tuhka? Feuer?

Nimi: Silver Nex

18.11.2017 20:07
”Dam”, naukaisin ja ääneni oheni lyhyen sanan loppua asti. ”Herää nyt, tulet kyllä kuntoon. Olet nuori ja vahva”, kuiskailin vielä naaraan korvaan, mutta tiesin, ettei tämä kuulisi. Muistin sen kaiken niin elävästi. Kun hän oli ollut Puna, kun hän oli ollut minulle aivan kuin emo, kun hän oli opettanut minulle kaiken ja tehnyt minusta sen, kuka nyt olin. Huokasin ja muistelin sitä hetkeä, kun näin hänen syöksyvän ulos autiotalon ikkunasta, valkoisen kollin pitäessä hänestä kiinni, sen kuinka lasinsirut olivat puhkaisseet hänen silmänsä ja repineet ikki hänen kaulansa – ja sen, kuinka hän verisenä ja haavoittuneena oli maannut maassa auringon laskiessa, verisen lasin kiiltäessä kultaisessa valossa Muistin sen tuskan, joka oli melkein murtanut minut, mutta ei täysin, sillä kun tapasin Damin, näin hänen elämänvoimansa, taitonsa ja ilonsa Darkin kanssa, olin itsekin saanut elämänvoimaa, sillä uskoin kuolevani ennen Damia, mutta jouduinkin kokemaan hänen kuolemansa kahdesti. Tuntui siltä, kuin ne jäljellä olevat sydämeni sirpaleet olisivat haihtuneet pieninä muruina ilmaan ja jättäneet sisääni ammottavan reiän. Miksi, miksi, miksi? Niin nuorena, niin vahvana, sodan voittaneena, miksi juuri silloin? Miksei lukuisien kuunkiertojen päästä ja elämästä kyllänsä saaneena? Miksi elämä oli niin julmaa? Kun tajusin vastauksen, purin leukani vihasta yhteen niin kovaa, että niihin alkoi sattua. Syy oli Cryptolockerin, sen mustaturkkisen petturin. Ja ainoa keino kostaa Damille hänen kuolemansa, oli tappaa Cryptolocker! Sähisin hiljaa ja paljastin kynteni.
”Damin vuoksi! Kaikkien sodassa tapettujen ja meille uskollisten kissojen vuoksi!” rääyin ja lähdin kävelemään ripeästi pois aukiolta. Ei enää tunteilua. Vain kuolema jokaiselle Damia vahingoittaneelle tai vastustaneelle. Kosto, joka olisi niin verinen ja kammottava, että se muistettaisiin vielä pitkän ajan päästä. Mutta toteuttaakseni sen tarvitsin armeijan kissoja, jotka kuuntelisivat minua ja tahtoisiat auttaa. Ja minullahan oli omat keinoni voittaa kaikki puolelleni, joten huolta ei ollut.

//Joku jokatulee auttamaan Silveriä?

Nimi: Rena

18.11.2017 19:53
Juoksin aukiolta. Turkkiani ja korvanpäitäni kuumotti. En tiennyt, johtuiko se siitä, että ilma oli lämmennyt huomattavasti ja maa oli kuraista, lämmintä velliä, vaiko siitä, että olemme voittaneet sodan, mutta pidin jälkimmäistä vaihtoehtoa todennäköisempänä. Hidastin vauhtiani ja muistelin Damin sanoja: ”Ja te, jotka puolustitte minua ja oikeutta! Kiitos! En enää koskaan taistele teitä vastaan, jos ette menetä järkeänne ja ala kapinoida minua vastaan! Menkää ja olkaa onnellisia omasta puolestanne!” Huokasin ja muistelin sitä taistelutahtoa, joka oli palanut naaraan silmissä, kun hän oli pyytänyt minut mukaan sotaan. Nuolaisin huuliani.
*Tuskin pystyn saavuttamaan koskaan mitään*, huokasin mielessäni ja pysähdyin nyt aivan kokonaan. Monet Fallin puolelaiset juoksivat karvat pörrössä ohitseni, mutta en välittänyt. He eivät uskaltaisi tehdä mitään. Eivät nyt, kun sota oli voitettu. Naurahdin hiljaa ja katsahdin ylös. Elämä ei aina hymyillyt minulle, mutta tänään oli harvinaisen hyvä päivä. Kävelin lähimmän puun luo ja ponnistin loikkaan. Tartuin etutassujeni paljastetuilla kynsillä männyn paksuun kaarnaan ja lähdin työntämään itseäni takajaloilla ylöspäin. Allani rapisi, kun irronneet kaarnanpalat putoilivat maahan. Kun kurkistin alas, saatoin nähdä yhä pienenevän kissojen joukon, joka lopulta katosi kokonaan. Kaikki olivat lähteneet.
Sitten nostin katseeni taas ylös ja jatkoin kiipeämistä. Kiivettyäni hetken huomasin että näin taisteluaukiolle. Sen verisessä kylmyydessä makasi Dam. Värähdin ja katsoin sitten tarkemmin – naaras oli todella kuolleena siinä. Tämän vieressä istui Silver Nex, joko surun murtamana tai sitten vain ei keksinyt parempaakaan tekemistä. Huokasin ja päätin laskeutua. Minun olisi varmaan parasta lähteä, sillä naaras kuitenkin hautaisi Damin ruumiin, eikä asia muutenkaan erityiemmin minulle kuulunut. Laskeutuminen tuotti hankaluuksia, sillä en ollut mikään mestarikiipeilijä, eikä ollut kovin helppoa kavuta kynnet esillä, takaperin ja varoen jokaisella hengenvedolla liukastumista. Tärisin jännityksestä, mutta loikkasin sitten lopulta maahan ja loikka onnistui loppujen lopuksi hyvin. Nuolaisin tyytyväisinä huuliani ja käännähdin, tunsin maan kosketuksen ja hymyilin. Leveästi. Vaikka Dam olikin kullut, minä olin elossa ja varsin hyvässä jamassa siihen nähden, että olin tullut sodasta ja melkein kuollut.
”Ihmeparantaja”, huokasin ja muisteli Ruskon kasvoja. ”Todellinen ihmeparantaja ja kyllä hän sen arvonimen oli aivan asiallisesti hankkinutkin.”

Nimi: Jeff

17.11.2017 15:42
Kun olin juonut kaikki taskussani olleet kaljat, huomasin istuvani yksin aukiolla, jossa lisäkseni oli vain kuolleita ruumiita. Nuuhkin ilmaa, ja haisoin Paaten sekä Okan tuoksut. Juoksin hajujen perusteella Paaten talolle. Siellä oli verhot ikkunoissa, kuten normaalistikkin. Huomasin ruohossa neliönmuotoisen painuneen kohdan. Kuvitteli jo mielessäni mitä kaikkea Paatte olisikaan voinut tehdä. Hymähdin, ja juoksin kauas, kauas siitä minikaupungista jossa Paatte asui. Lopulta päädyin joelle, jonka toiselta puolelta kohosi suuria taloja. Olin innoissani, ja päätin mennä tutkiskelemaan paikkaa. Kipitin joen reunalle, ja pysähdyin juomaan vettä. Se maistui saasteiselta. Uin joen yli, pysyin hädin tuskin pinnalla. Sitten ravistelin itseäni, ja juoksin kaupunkiin. Nuuhkin ympärilläni leijuvia tuoksuja, ja tunnistin yhden tuoksun, ja suunnistin sen avulla unelmakauppaani, jonka nimikyltissä luki Alko. Näin jo kaljat sen sisäpuolella. Rynnistin kauppaan, mutta sitten törmäsin lasiin.
*Mistä tämä muka tuli?! Mikään ei estä kaljakauppahalujani!* Ajattelin ärtyneenä.
Kokeilin mennä sisään vielä pari kertaa, kunnes istahdin maahan. Ohitseni kulki vanha mies, joka kääntyi kauppaan. Hänen perässään tuli nainen, ja sillä välin kun mies piti ovea auki naiselle, pujahdin sisään. Taivas avautui edessäni.

Nimi: Paatte

16.11.2017 15:01
Sisustuksen jälkeen tassutin koneelleni, ja avasin Googlen. Halusin testata KlooniTuloKopio 5D-kopiotulostinta. Hain Googlesta 'Sebastian Michaelis' ja sain hyviä kuvia. Klikkasin kuvasta hiiren kakkoisnäppäimellä. vaihtoehtoihin tuli 'Tulosta'. Painoin siitä, ja oikean kokoinen- muotoinen ja näköinen Sebastian tuli ulos sieltä.

Nimi: Paatte

15.11.2017 15:09
Kun olin kuunnellut kappaleen, päätin laittaa toisen kappaleen nimeltään 'Letso getto ridicolousso-Nightpaw'. Kun klikkasin videosta, eteeni tuli outo mainos, jossa kissa tulosti jostain jättimasiinasta, jonka nimi oli 'CopyCat' , ja se tulosti mitä vain. Katseskelin mainosta, ja klikkasin siitä. Pääsin sen avulla sivustolle, josta pääsin ostamaan masiinan. Ostin sen, ja pian pihalta kuului askelia, ja kun hyppäsin tietokonetuoliltani alas, jättipaketti oli tuotu ovelleni. Raahasin sen sisälle, ja avasin paketin. Tajusin kuinka hyvän sängyn siitä saisin, sillä edellinen sänkyni oli ollut pieni kissankoppa. Viskasin kissankopan ulos, ja hinasin jättilaatikon sen tilalle. Kun jättilaatikkoprojektini oli ohi, katseskelin normaalilta kirjastokopiokoneelta näyttävää rotiskoa. Kytkin sen tietokoneeseen, ja tietokoneen näytölle ponnahti ilmoitus: 'Tietokoneesi on yhteydessä KlooniTuloKopio 5D- kopiotulostimeen. Tulosta jotain etsimällä netistä esim. kissan kuva, ja paina nappia tulosta. Kuvasi herää mystisesti eloon, ja elää kanssasi!' Tekstin alle tuli Hylkää ja Hyväksy-napit. Klikkasin napista 'Hyväksy'. Kopiotulostusklooniasia alkoi pitää ääntä, ja kuulin takaani äänen : "O-L-E-T-H-A-N K-I-L-T-T-I M-I-N-U-A K-O-H-T-A-A-N." Käännähdin, ja säikähdin konetta. Sitten päätin kuitenkin ensin sisustaa sänkyni.

Nimi: Paatte

09.11.2017 15:33
Kun olin tassuttamassa aukiolta pesääni, tajusin että Yandere Simulatorini pitäisi päivittää. Juoksin nopeammin ja nopeammin, kunnes saavuin pesälleni. Tuntui ihanalta, että oli kevät. Kun olin päässyt pesääni, kapusin tietokonetuolilleni. Laitoin kuulokkeet päähäni ja menin VeneTubeen, joka oli koneellani. Klikkasin kappaleesta 'Karma-Nightpaw' ja aloin kuunnella musiikkia, joka rentoutti minua.

Nimi: Dalet

07.11.2017 13:23
Juoksin takaisin sammalta suussani. Pennut syntyisivät pian. Menin Tuhkan viereen ja ojensin märkää sammalta häntä kohti.
"Ota vettä tästä", naukaisin. Tuhka otti vettä, mutta ei paljon. Äkkiä hän ulvahti ja ensimmäinen pentu ilmestyi maailmaan. Se oli tummanruskea. Pian tuli myös toinen. Se oli vaaleanruskea. Viimeinen oli mustaruskea. Tuhka huohotti.
"Kaikki ovat kolleja", naukaisin kehräten.

//Tuhka?

Nimi: Tuhka

07.11.2017 08:44
Juoksimme Daletin kanssa metsässä. Hän työsi minua eteenpäin. Pennut syntyivät kohta.
"En jaksa enään!" huusin raivoissani Daletille.
"Sinun on pakko! Muuten Dam tappaa pentumme", Dalet sanoi ja tuuppasi minua taas. Dalet hidasti yhtäkkiä. Hän katsoi metsään.
"Tässä on hyvä paikka", hän maukui.
"Mene tuonne lahon puunrungon sisään. Minä etsin sammalta jostain", hän jatkoi.

//Dalet?

Nimi: Wolfie

03.11.2017 16:53
Dam: 24p!

Paatte: 11p

Jeff: 1p

Aphonic: 5p

Oka: 5p


Nimi: Oka

01.11.2017 17:30
(Selvin päin)
Kun pimeys oli vihdoin loppunut, kuulin kaukaa huutoja.
*Missä kaikki pentuni ovat?* Ajattelin
Katsoin ympärilleni, ja Pihlaja nukkui tuhisten. Olikohan hän kuollut? Tökkäsin pentua, ja se liikahti.
"Ai..Hups" Sanoin
Tassutin hitaasti ulos pesästä, ja nuuhkin ilmaa. En tiennyt missä Jeff oli, mutta toivoin että hän olevan turvassa. Kun tassutin kauemmas pesästä, nuuhkin ympäristöä Jefin tai Aphonicin tuoksun toivossa.
*Missäköhän he ovat?* Ajattelin.

Nimi: Paatte

13.10.2017 16:05
Kun olin juhlinut tarpeeksi Yandere Simulatorin voittoa, huomasin että tuttu tuoksu leijaili miniovestani.
"Jeeff? Oletko se sinä? Vai lähditkö jo?" Kysyin.
Odotin vastausta mutta sitä ei kuulunut. Jätin kuulokkeet (Joista olin kuunnellut nightcorea koko Yandere Simulatorin läpipelaamisen aikana) tietokonepöydälleni, joka oli kuin pommin jäljiltä. Päätin mennä haistelemaan lintujen pieruja pesäkkeeni ulkopuolelle. Puin pienen pipon päähäni, ja avasin luukun. Lumihangessa näkyi jälkiä, ja ilmassa leijaili lintujen pierujen lisäksi myös Jefin tuoksu.
*Hän on selvästi käynyt täällä* Ajattelin.
Näin Jefin hieman kauempana, ja huomasin hänen ojentavan purkin...olutta omituiselle naaraalle, joka joi sen ja lähti hoipertelemaan kohti paikkaa, jossa oletin Jefin pesän olevan. Ottaen huomioon Jefin iän, uskoisin naaraan olleen hänen emonsa, tai joku joka huolehti hänestä. Sitten käänsin katseeni jälleen kohti Jefiä, ja hän istahti hangelle nuolemaan käpäläänsä, johon oli tarttunut paljon lunta.
"JEEEEFFFFFFFFFFFFFF!! Tule tänne, et ole ollut tänään animekoulutuskasvatusopetuksessasi!" Huusin, ja Jeff kääntyi katsomaan minua.
Näytti siltä että hän aikoisi mennä pesälleen, mutta vaihtoikin sitten suuntaa. Vaikutti myös hiukan siltä, että Jeff olisi ollut humalassa. Minulla oli ollut oravia, lintuja ja lehtiä, joille olin pitänyt animekoulutuskasvatusopetusta. Mutta ei koskaan humalaisia, tai muita kissoja kuin Jeff. Tosin vaikutti omituiselta, että Jeff olisi ollut humalassa, sillä eihän hän edes ollut juonut, ainakaan mitä olin nähnyt. Kun Jeff oli päässyt luokseni, huomasin että hänen anturansa olivat lumiset. Se oli tärkeä yksityiskohta vahvistamaan sitä että Jeff ei ollutkaan humalassa. Sitten kuulin äänen jota vihasin; kuulin linnunpierun.
"VOI NYT DFHBFHVDVHDVDVVDDFVIHDVLVDLHVDGV!!!!!" Karjuin, niin että lintu ymmärsi pieraisseensa väärässä paikassa, ja lensi tiehensä.
"Sfup. Mennää teille." Jeff sanoi.
Uskoisin että sanan 'Sfup' kohdalla olisi pitänyt olla 'Sup', Jefin normaali tervehdystapa.
"Okei. Mun täytyy näyttää sulle Re:Zerosta jakso 11. Siinä esiintyy ihminen jota sun pitää oppia vihaamaan." Sanoin, ja hymyilin.
Kun saavuimme pesälleni, menin ensin sisään, ja sitten Jeff tuli perässäni. Avasin koneeni, ja käynnistin Veneveneanimen, josta olin viimeksi katsonut animea. Hain sieltä 'Re:Zero hajiki ikemeratsu ikihijikiji'. Sitten klikkasin jaksosta 11, jonka jälkeen raahasin talossani olevaa sohvaa vähän tietokonetta lähemmäs. Aloimme katsoa kohtaa, jossa ärsyttävä, valehteleva, ruskeahiuksinen, vihreäihoinen nainen näyttäytyi näytöllä.
"PSYKOPAATTI KUOLE!!" Huusin näytölle, jossa hahmo oli.
"...AAARARARARARGGHHHH!!!" Jeff karjui kuin olisi aikonut tappaa sen pelkällä anturankynnellään.

Nimi: Aphonic

13.10.2017 07:51
Nousin, kun näin Jefin lähtevän ja menin pesälle. Oka oli tullut ulos pesästä, enkä viitsinyt herättää häntä, joten lähdin kulkemaan poispäin pesältä. Loikkasin yhden pakastekilpikonnan yli(nehän olivat siellä vieläkin) ja aloin haistella ilmassa leijuvia tuoksuja. Aivastin, sillä olin vahingossa työntänyt nenäni kukkaan. Ravistin päätäni ja aloin nuuskia ilmaa riistantuoksujen varalta. Sen sijaan haistoin jotenkin hyvin etäisesti tutun naaraskissan tuoksun. Suljin silmäni ja muistin sisarukseni, maidon, taistelun ja särkyvän ikkunan. Sitten muistin hopeaveden, Joutsenen ja koulutuksen.
”Dam?” huusin.
”Minähän se!” hän huikkasi ja loikkasi alas puusta.
”Ai, olitkin siellä. Haluaisitko tulla tapaamaan kumppaniani ja kolmea poikaani?” kysyin.
”Hmmm... Sopiihan se”, tämä vastasi miettiväisen näköisenä. Käännyin takaisin ja lähdin johtattamaan naarasta pesällemme. En ollut mennyt kauas, joten olimme nopeasti pesällä. Dam tuijotti varautuneesti pakastekilpikonnasose-lasilaatikkoa, mutta jätti asian siihen, eikä sitten kysynyt mitään. Kun olin kutsunut Zirkoniumin luokseni, sanoin tälle:
”Käy herättämässä Pihlaja. Meillä on tärkeä vieras”, naukaisin. Kolli nyökkäsi ja Dam seurasi tätä kaikkea sivusta hymyillen.
”No, muistatko sodan?” naaras kysyi. Nyökkäsin.
”Haluatko taistella minun puolellani, Salviaa vastaan, uudessa sodassa?” Dam kysyi ja katsoi suoraan silmiini.

Nimi: Paatte

10.10.2017 15:55
Juhlin itsekseni Yandere Simulatorin voittoa. Sen jälkeen hain netistä "veneveneanime" ja aloin katsoa animea. Natsu sai Leon litistettyä ja suljettua portin josta tämä oli tullut. Samaan aikaan Elfman litisti härän ja sulki senkin portin

Nimi: Oka

09.10.2017 07:24
(Selvin päin)
Avasin silmäni, ja näin kuinka Pihlaja nukkui käpertyneenä mahani kohdalle. Sitten muistin, että myös Jefin, Zirkoniumin, ja Kadin täytyi olla jossain. Nousin hiljaa ylös, ettei Pihlaja heräisi suotta.
Kun tulin pesän ulkopuolelle, näin Zirkoniumin lumessa, ja näytti siltä että Jefkin olisi ollut siellä hiljakkoin. Nuuhkin ilmaa, ja aistin siinä vielä Jefin tuoksun.
"Zirko. Pärjäätkö täällä Pihlajan kanssa hetken yksiksesi, sillä menen etsimään Jefiä?" Sen sanottuani lähdin, ja seurasin Jefin tuoksua.
Kun olin seurannut häntä hetken, huomasin hänen menevän autiotalolle, jonka ikkunat olivat peitetyt verhoilla. Piilouduin puun taakse, ja sitten huomasin kuinka hän turhautuneenna lähti tulemaan takaisin. Säntäsin hänen eteensä.
"Mitä IHmeTTä oikein teet tällaisen autiotalon luona?! Olit vieläpä menossa sisään! Etkö tiedä että muiden kissojen pesiin ei saisi mennä?"Räyhäsin Jefille, mutta hän ojensi minulle tuopin kaljaa. Otin sen tyytyväisenä vastaan, ja hörpin sen tyhjäksi. Sitten Jeff oli taas kadonnut, ja lumi liekehti vihreänkeltaisena. Hoipertelin takaisin pesälle, ja rysähdin melkein Pihlajan päälle.

Nimi: Jeff II

08.10.2017 17:15
Kun olin leikkinyt Zirkoniumin kanssa, muistin jotain; Olin unohtanut mennä Paaten anime-manga-kurssille. Juoksin Paaten talolle, ja koputin luukkuun. Kukaan ei tullut avaamaan. Kurkistin sisälle. Sitten näin Paaten pelaamassa Yandere Simulatoria, jossa hän parhaillaan oli saanut Senpain omakseen. Tuhahdin, ja käännyin takaisin Okan pesää kohden. Tassujanikin alkoi jo paleltaa.

Nimi: Paatte

08.10.2017 16:57
Oli tullut talvi. Lunta satoi, ja se peitti verhoilla suojatut ikkunani lumella. Vaikka pesäni olikin hyvin kunnostettu vanha ihmisasunto, pieniä hiutaleita tuli sisään. Olin sentään kerinnyt kasata kasan rojua oveni eteen, jottei tuuli riepottelisi sitä. Olin jättänyt kissanluukun kihdalle aukon, ja nyt tuijotin sitä. Odotin että kuulisin käpälänaskelia pihalta, sillä sieltä Jeff tavallisesti tulisi, animeoppitunneilleni. Tänään häntä ei kuitenkaan näkynyt. Uppouduin Yandere Simulatorin pelaamiseen, jossa sulloin Osanan tuulettimeen.

Nimi: Dam

07.10.2017 12:56
”Orrin on ollut kateissa aika pitkään”, naukaisin turhautuneena ja nuolin kylkikarvojani. Starfall oli kasvanut kovasti ja lopettanut imemisen, jonka vuoksi olin hyvin tyytyväinen itseeni. Yksi pentu oli kasvatettu aikuiseksi ja nyt ei olisi muuta tekemistä, kuin etsiä kaikki loput liikenevät kissat.
”Hän ei ollut järkevimmästä päästä mutta ihan mukiinmenevä”, Silver Nex totesi. Tämä oli ottanut vaatteensa pois ja loikoilimme auringossa pesten turkkejamme. Lumi oli sulanut pois jo melkein kokonaan ja hiirenkorvilla olevan pähkinäpensaan alla kelpasi makoilla, sillä aurinko oli kuivattanut ruohottoman maan.
”Pitäisi varmaan lähettää etsintäpartiot hänen peräänsä”, naukaisin ja nuolin rintakarvojani. Osa niistä jäi kieleeni.
”Talvikarvani irtoavat”, harmaa naaras naukui ja sylkäisi.
”Samoin”, ilmoitin ja kierähdin toiselle kyljelleni. Sitten siirryin pesemään sitä. Nuolin perusteellisesti kuivasta, viileästä maasta karvoihin tarttuneet multapaakut pois.
”Tänä keväänä on harvinaisen kuivaa”, Silver Nex naukaisin ja istuutui. Sitten hän nosti toisen takajalkansa ja alkoi pestä sitä varpaat harallaan.
”Odotapa kun kaikki lumi sulaa”, hän jatkoi. ”Silloin tulee todella märkää ja tarkoitan sitten todella”, hän lisäsi tietäväisesti.
”Sinähän sen tiedät. Olet minua monta vuodenaikaa vanhempi”, naukaisin ja kampesin itseni pystyyn. Pesin pikaisesti vielä toisen kyljen uudestaan, sillä siihen oli tarttunut likaa, kun makasin sillä.
”Minä lähden etsimään Orrinia”, naukaisin. Silver Nex nyökkäsi.
”Minä lähden kaupungin suuntaan ja otan mukaani Indiscriminaten, Darknessin ja Kristallin”, tämä ilmoitti.
”Selvä. Siinä tapauksessa Dark, Slayer, Merciless ja Starfall”, nuolaisin huuliani. ”tulevat minun mukaani.”
”Ilmoitan Hayalle ja Lumille, että he jäävät tänne”, naukaisi Silver Nex ja nousi seisoma-asentoon. Siitä hän lähti rannalle, jolla Haya, Lumi ja Kristalli söivät pulua ja keskustelivat edellisestä sodasta.
”Kristalli, sinä tulet minun, Darknessin ja Indiscriminaten kanssa etsimään Orrinia kaupungin läheltä”, Silver Nex naukaisi ja alkoi sitten selittää strategista suunnitelmaansa. Hymyilin ja heilautin korviani. Heidän keskustelunsa melu jäi taakse, kun lähdin jäljittämään Slayerin ja Mercilessin yhteen kietoutuneita tuoksujälkiä.
*Kollit*, tuhahdin ja nuuskin ilmaa. *Kaikki pitää tehdä itse!*

Löysin kaksikon vaanimasta kania. He olivat löytäneet sen kolon, mutta vastusteluista huolimatta olin ottanut nämä mukaani. Dark oli ollut rannalla opettamassa Starfallille taistelua ja nyt koko partio oli koossa.
”No niin, eli tehtävämme on etsiä Orrinia tästä metsästä ja taisteluaukion lähettyviltä”, ilmoitin käskevästi ja tarkkailin edessäni seisovia kissoja.
”Eikö tehtävämme ole löytää Orrin?” Slayer huomautti kärkevästi.
”Etsitään nyt ainakin”, Dark naukaisi.
”Minä löydän hänet”, mustavalkoinen kolli naukui ja tökkäsi Darkia hännällään nenään.
”Et, jos minä löydän hänet ensin”, ilmoitti Starfall.
”Hiljaisuutta kiitos!” naukaisin käskevästi ja kaikki lopettivat kinastelun.
”Kiitos. Ja nyt”, naukaisin ja katseeni kiersi kissojen rivissä.
”Etsitään Orrin tai merkkejä hänestä.” Heilautin häntääni ja sain tällä tavoin pienimuotoisen partioni istumaan siistiin riviin.
”Starfall!” naukaisin ja loikkasin tyttäreni eteen.
”Sinä etsin Orrinia sisämaasta, tältä saarelta ja tästä metsästä, läheltä toisen taisteluaukiosaaren ja tämän metsäsaaren erottavaa rotkomaista puroa”, selitin, jolla nuori kissa ymmärtäisi. Hän oli oppinut tuntemaan metsän yllättävän hyvin kuluneen vuoden aikana ja olin sen johdosta todella ylpeä hänestä.
”Dark!” nau'uin nyt napakasti. Starfall oli jo poistunut rivistä, joten astelin tämän istumapaikan kautta Darkin taakse. Sitten työnsin pääni tämän ja Slayerin päiden välistä.
”Vahdi, etteivät nuo kaksi tee tyhmyyksiä”, kuiskasin niin hiljaa, etteivät Slayer ja Merciless kuulleet.
”Ja mene sinne minne hekin.”
”Slayer”, nau'uin sitten ja tuijotin turhautuneena kollin punaisiin silmiin.
”Sinä ja Merciless haravoitte rannikon. En usko, että Orrin on poistunut tältä pieneltä saarelta. Palatkaa tähän paikkaan auringonlaskun aikaan. Minä etsin sisämaasta. Menkää nyt!” huusin ja kollin lähtivät. Dark seurasi näitä vaivihkaa ja minä jäin hymyillen katselemaan.
”Voisin etsiä aivan keskeltä metsää, niin en törmäisi muihin partion jäseniin”, mietin ja lähdin kulkemaan samaa reittiä, mitä Starfall oli aiemmin mennyt. En juossut, vaan kävelin hitaasti ja hiljaa, nuuskien ympärilläni avautuvaa metsää.
*Tämä on varmasti hyödytöntä, mutta kannatti ainakin yrittää*, ajattelin samalla, kun seurasin tyttäreni hajujälkeä. Kun olin kulkenut sitä vähän matkaa, kaarsin toiselle sivulle. En vieläkään haistanut, nähnyt tai kuullut jälkeäkään kollista, mutta jonkun toisen kissan kyllä haistoin. Tämä oli kolli, eikä kuulunut joukkoomme. Lisäksi tämä kolli oli äärettömän lähellä. Käännyin salamannopeasti nähdessäni silmäkulmassani pähkinäruskean välähdyksen. Samalla hetkellä jokin iskeytyi selkääni ja kynnet painuivat turkkiini.
”Häivy tunkeilija”, kissa sähisi. Olin kasvoillani maassa, joten en nähnyt mitään. Kolli käänsi minut ympäri ja painoi kyntensä kurkulleni.
”Emme pidä tuntemattomista ja kutsumattomista vieraista”, naukui toinen ääni. Tämäkin kissa oli kolli. Äänen vielä puhuessa oli pähkinänruskean kollin kynsi rikkonut ihoni kurkun kohdalta ja viiltänyt siihen aivan lyhyen viillon. Kynsi liikkui ja viilto kasvoi, samoin kauhu sisälläni.
”Lopettakaa! Olen Dam! Uudelleensyntynyt Puna! Etsin yhtä kissaa! Orrinia!” korisin.
”Orrin ei ole elossa! Hän kuoli jo vuosia sitten pudotessaan puusta”, taustalla oleva kolli naukaisi. Viilto kurkussani kasvoi ja tuntui siltä, kuin joku olisi painanut sisuksiani lyttyyn, vaikka kollin kynsi ei ollut tehnyt vielä edes kovin pitkää viiltoa.
”Mahdotonta. Hän oli kanssani vielä kaksi vuodenaikaa sitten. Hän-” yritin puhua, mutta yökkäsin. Kolli lopetti viiltämisen. Viilto yletti nyt aivan rintani alapuolelle.
”Puhut varmasti aivan eri kissasta”, taustalla oleva kolli naukaisi.
”Hän näyttää oravalta ja-” lauseeni keskeytyi taas yökkäykseen. Veri ei vielä tullut haavasta ulos, sillä minua pidettiin selälläni.
”Meidän veljemme, Orrin näytti oravalta, mutta hän kuoli kauan sitten, kuten sanoimme”, naukui minua pitelevä kolli.
”Se oli eri kissa. Orrinilla ei ollut perhettä”, naukaisin ja yskäisin. Pähkinänruskean kollin kasvoille roiskui veripisaroita.
”Olen Risu”, kolli naukui. ”Anteeksi tuo äskeinen.”
”Olet hyvä taistelija.”
”Ja minä osaan parantaa haavat”, naukaisi takana istuva kolli. Hän asteli luokseni, puhalsi vatsaani ja kipu katosi. Hetken tuntui siltä, kuin olisin ollut jäässä. Sitten huomasin Risun nousseen päältäni ja kykeni nousemaan pystyyn. Kaulassani ollut haava oli kadonnut jälkiä jättämättä.
”Taisteletteko kanssani?” kysyin ja katsoin Risun vihreisiin silmiin. Rusko astui nyt eteen niin, että näin hänet. Kolli oli kullanruskea, tuuheaturkkinen ja omasi täsmälleen samansävyiset silmät, kuin Risulla.
”Olette veljiä”, naukaisin.
”Totta”, Rusko totesi. ”Mutta mistä sinä sen tiedät?”
”Olen isänne Salaman emo. Tai siis olin, ennen kuin kuolin. Mutta uudelleensynnyin ja nyt olen taas tässä.” Risu näytti hämmentyneeltä, samoin kuin Ruskokin.
”Selvä”, Risu naukui varovaisesti.
”No, liittyisittekö siis meihin ja auttaisitteko minua voittamaan pahan sisareni?” naukaisin.
”Pahuus on niin laaja käsite”, Rusko naukui.
”Mutta jos puhutaan taistelemisesta, minä ainakin tulen”, tämä lisäsi.
”Tulet olemaan meille aarre”, kuiskasin ja hymyilin.
”Minä tulen, jos hän tulee. Joten lähdemmekö vai?” Risu kysyi malttamattomasti.
”Meidän pitää ensin etsiä Orrin. Autatteko? Tunnistatte hänet kyllä. Haravoidaan koko metsä. Meillä menee siihen kolmestaan paljon vähemmän aikaa, kuin minulta yksin.”
”Me autamme”, kollit vastasivat yhteen ääneen.
”Hyvä”, vastasin ja aloin nuuhkia ilmaa. ”Seuratkaa.”

Nimi: Wolfie

04.10.2017 13:44
Tuhka: 7p

Silver Nex: 34p!

Adukainen: 10p

Fall: 15p

Orrin: 2p

Kad: 13p

Cracked Flower: 10p

Paatte: 4p

Dalet: 4p

Naomi: 4p

Taavikainen: 3p

Valkkari: 2p

Feuer: 4p
Hurkkari: 2p

Aphonic: 8p

Nimi: Aphonic

04.10.2017 13:29
Olin palannut Okan luo. Pennut olivat lähteneet karkaamaan ja yhtä ei ollut näkynyt missään. Vaikka Oka olikin juottanut pennuille kaljaa, nämä olivat kuin ihmeen kaupalla selvinneet hengissä, eivätkä enää imeneet. Nämä olivat oppineet saalistamaan ja olivat jo varsin taitavia siinä, kun minä ja Oka olimme näitä hieman neuvoneet. Pakastekilpikonnat olivat aluksi ällöttäneet minua, mutta kun olin tajunnut, että ne olikin säilötty jonkun lasin tapaisen sisään, olin lopettanut niiden kammoksumisen. Koska tyttäremme Elohopeakadmiumtelluridi ei ollut palannut kahden vuodenajan kuluessa, olimme päätelleet tämän kuolleen tai löytäneen paremman paikan elää. Olin päässyt vihdoin yli tämän katoamisesta ja alkanut hyväksyä ajatuksen kolmesta pennusta. Oka ja minä olimme keskittyneet näiden kouluttamiseen; Jeff II:kin oli alkanut oppimaan ja hänestä oli tullut ylivoimaisesti pentueen paras saalistaja, mutta aina välillä hän lähti jonnekin pitkiksikin ajoiksi, eikä kertonut retkistään mitään. Tämän jälkeen hän tuoksui vieraalle kissalle, mutta en välittänyt, sillä hän oli kuitenkin lähes järjissään aina palatessaan. Pihlaja oli suurikokoisin pentu ja muistutti Okaa. Zirkoniumiksi nimetty kolli oli kaikkein rauhallisin ja huolellisin. Pidin heistä kaikista hyvin paljon, mutta minua huoletti heidän tulevaisuutensa Okan ja muiden riskitekijöiden vuoksi. En kuitenkaan voisi jättää Okaa, sillä vaikka tämä olikin välillä varsin outo, pidin tästä kovasti…

Heräsin auringonvalon osuessa silmilleni. Pesämme ulkopuolelta kuului Jeff II:n ja Zirkoniumin leikkitappelun ääniä. Katseeni kiersi pesää etsien tutunvärisiä turkkeja. Oka ja Pihlaja nukkuivat yhä pesän toisessa laidassa. Nousin ja astelin hitaasti kirpeään ulkoilmaan. Lumi kutitti polkuanturoitani ja pesän ympärille jäätynyt aluskasvillisuus raapi turkkiani. Lakaisin hännälläni hieman lunta pois pesän edustalta ja istuuduin katsomaan poikieni taisteluharjoituksia.
Zirkonium hyppäsi kohti Jefiä ja kaatoi tämän. Jeff potkaisi veljeään ja lennätti tämän kauemmas. Tumma kolli nousi ja ponnisti kohti Jefiä. Jeff jäi tämän alle, mutta luikahti pakoon. Sitten tämä puraisi Zirkoniumin korvaa.
”He ovat kehittyneet”, mietin ääneen ja jatkoin katselemista vielä hetken.

//Jeff II? Oka? Pihlaja?

Nimi: Hurkkari

03.10.2017 07:23
Istuskelin metsässä erään joen vierellä. Olin jo vähän aikaa seurannut kollia, joka oli vain jatkuvasti uinut samaa väliä ja lopulta lopettanut. Tämä oli tuon lisäksi puhunut itsekseen ja vaikutti hyvin oudolta. Nuolaisin huuliani.
”Haloo!” huusin ja tulin pois aluskasvillisuuden seasta, joka oli tähän asti piilottanut minut erinomeisesti.
”Öö moi”, toinen kissa naukui.
”Nimeni on Hurkkari, entä sinun?” kysyin ja lähestyin kollia hitaasti. Hän ei vaikuttanut vaaralliselta.
”Minä olen Valkkari”, kolli julisti juhlallisesti.
”Terve”, hän lisäsi vielä ja katsoi sitten minua.

//Valkkari?

Nimi: Feuer

02.10.2017 18:10
"Feuer tule!" emo huusi minulle. Olin pesässä leikkimässä Naomin kanssa.
"Joo joo", huudahdin vastaukseksi. Juoksin ulos nopeasti.
"Keitä olette?" kysyin epäluuloisena.
"Hida", musta kolli sanoi.
"Blitz", kermanvalkoinen kolli kertoi.
"Neur", harmaa kolli naukaisi.
"He ovat puolellamme sodassa ja jäävät tänne joksikin aikaa", Dalet sanoi.
"Okei. Muuten odottakaas", sanoin ja juoksin pesään. Nappasin Naomin suuhuni ja juoksin ulos. Tiputin hänet maahan ja sanoin: "Tässä on siskoni Naom."
"Keitä olette?" pikkusiskoni kysyi söpöllä ja hiukan pelkäävällä äänellä.
"Äääh... Selittäkää tolle koska mua väsyttää. Mihin meen nukkumaan?" Hida kysyi.
"Tonne pesään", Dalet neuvoi.
"Oiiiih! Miten söpö ja pieni pentu. Pyörryn varmasti kohta", Neur höpisi.

//Joku?

Nimi: Fall

02.10.2017 16:53
Käännyimme.
"Entä itse?" sähisin.
"Kysyimme ensin", yksi kolmesta kollista naukui.
"Olen Tuhka. Tässä on pentuni Fall", emo naukaisi.
"Olen Hida. Tässä ovat veljeni Blitz ja Noar", yksi maukui.
"Oletteko kuulleet sodasta?" kysyin.
"Emme", Noar vastasi.
"No voisitteko tulla mitenkään meidän puolellemme?" kysyin epätoivoissani. Käytin tähän kaikki taitoni. Meidän oli saatava enemmän kissoja, kuin Dam. Olin harjoitellut joka päivä. Taistelussa pärjäisin jo ihan hyvin, vaikka olinkin vielä näin pieni.
"Hmm... Oletteko se hyvä vai paha puoli?" Noar kysyi.
"Hyvä", emo naukaisi.
"No... Minä ainakin tulen", Noar vastasi. Hida päätti myös tulla. Hetken kuluttua myös Blitz päätti tulla.
"Tuletteko heti?" kysyin.
"Ai sinne teille?"
"Niin", naukaisin. Kollit nyökkäsivät. Johdatimme heidät pesälleme.
"Keitä nuo ovat?" Dalet kysyi.
"Tässä ovat Hida, Noar ja Blitz. He tulevat puolellemme sodassa", Tuhka naukui. Dalet näytti hyväksyvän sen.

//Joku?

Nimi: Tuhka

02.10.2017 16:42
Fall oli allapäin. Hän suri vieläkin Noamia ja Kadia.
"Fall! Haluaisitko lähteä kanssani etsimään lisää kissoja sotaa varten?" kysyin.
"Joo voisinhan mä tulla", Fall sanoi hiukan vastahakoisesti.

Olimme kulkeneet metsässä jo aika kauan.
"Lähdetään jo pois", Fall sanoi epätoivoisena.
"Joo ei me ketään löydetä", naukaisin ja aloin myös vaipua epätoivoon.
"Keitä olette?" joku kysyi selkämme takana.

//Fall?

Nimi: Valkkari

01.10.2017 18:26
Heräsin. Minun teki mieli mennä uimaan. Nousin ylös.
*Voisin mennä ottamaan uimakisoja itseni kanssa...* ajattelin. Juoksin etsimään järveä. Löysin sen pian. Päätin missä oli maali ja missä lähtö. Asetuin oikeaan kohtaan ja aloin uida. Voitin. Ja sitten yritin uudestaan. Tällä kertaa hävisin. Mutta sen jälkeen taas voitin. Hävisin. Voitin. Hävisin. Voitin. Uin niin kauan, että väsyin. Minulla oli myös nälkä, mutta en jaksaisi mennä saalsitamaan, koska minua väsytti niin paljon.

//Joku vaan?

Sivu toimii seuraavilla selaimilla: Google Chrome, Microsoft Edge ja Mozilla Firefox

Sivu voi lagia seuraavilla selaimilla: Internet Explorer, Safari

Muita selaimia en ole testannut.

©2017 Paatsama :: Kissa-aiheinen tarinaroolipeli - suntuubi.com