Loppu(?)

Ehkä Paatsama on jo tullut tiensä päähän, ehkä on aika antaa sen jäädä lepäämään(yp:stä puhumattakaan)? En osaa enkä jaksa kirjoittaa enää, joten omaa elämääni helpottaakseni tein näin. En tiiedä muuta tapaa, kuin alla olevan pikku tarinan kertomaan teille, miltä musta nyt tuntuu. Jos kiinnostaa, niin lukaiskaa. Samalla saatte vähän tietää mun historiasta suntuubissa.

***

Olipa kerran seitsenvuotias pikkukakara, jonka isä oli kuollut parisen vuotta sitten ja äiti teki kaukana iltamyöhään töitä, jopa kesäisin. Kun äiti eräänä kesäkuun aamuna ilmoitti lähtevänsä yli viikon työmatkalle ulkomaille, tyttö jäi kotiin viisi- ja  viisitoistavuotiaiden siskojensa kanssa(ja toki isovanhemmat huolehtivat heistä myös). Kauan himoitsemansa iPadin tyttö sai nyt käyttöön, mutta iloako siitä oli, kun ei sitä oikein ollut ennen käyttänyt.
Tyttö päätti katsoa YouTubea, ja paremmasta tietämättömänä haki heti ensimmäisenä "LPS suomi". Sen jälkeen hän katsoi muutaman videon, totesi niiden olevan tylsiä ja kirjoitti Googlen kuvahakuun "soturikissat". Olihan hän juuri lukenut sarjan ensimmäisen saagan, joten jotain siihen liittyvää oli pakko löytää.
Kuvia klikkailtuaan hän lopulta päätyi soturikissat-tarinaroolipelisivustolle, ja liittyi sinne erittäin huolitellulla hakemuksellaan, jota kukaan ei koskaan huomannut. Pian hänelle selvisi, että kyseinen sivu oli lopetettu, ja hän siirtyi etsimään uutta tarinaroolipeliä. Muutaman yrityksen jälkeen hän päätyi Kuunpisaraan, aktiiviselta vaikuttavalle soturikissa-aiheiselle tarinaroolipelisivulle. Hakemuksia hän lähetti heti peräti kolme... ja kuinka ollakaan, niistä yhtäkään ei hyväksytty. Ylläpitäjä ohjeisti tekemään ensin ainoastaan yhden hahmon, jotta näkee, aikooko oikeasti jatkaa kirjoittelua. Adukainen-nimimerkillä silloin liikkunut tyttö uusi Pilvitassun, ensimmäisen tarinaroolipelihahmonsa hakemuksen useita kertoja (muistaakseni kuusi kertaa) ja lopulta ponnistus palkittiin. Ei hakemuksesta kovin kummoinen tullut, mutta tulipa kuitenkin.
Tyttö aloitti heti kirjoittelun uudella hahmollaan, ja luonnollisesti asiat, joita koulussa ei oltu vielä ensimmäisellä luokalla opeteltu, jäivät tarinoista pois. Tästä tyttö sai niin rakentavaa palautetta, kuin myös kuraa niskaansa, mutta jatkoipa vain kirjoitteluaan kritiikistä huolimatta. Hän kirjoitti lyhyen tarinan lähes poikkeuksetta joka päivä, eikä jättänyt hahmoaan pois mistään tilanteesta, oli se sitten ollut harjoituksissa tai nukkumassa. Tämän lisäksi tyttö tavallaan ärsytti muita tunkemalla kuononsa joka asiaan, jonka lisäksi hän väitti olevansa useita vuosia omaa ikäänsä vanhempi (aika perus xd). Kaksi liittynyttä jopa ärsyyntyivät tästä lapsellisesta toiminnasta niin, että hiljenivät ja erosivat sitten vähin äänin (tältä tilanne siis täältä myöhemmin katsottuna vaikutti).
Kun Pilvitassusta tuli soturi (Pilvimarja), tyttö oli todella onnellinen saavutuksestaan. Olihan hänellä kestänyt lähes vuosi, ennen kuin hän oli saavuttanut sen(kun muut aktiiviset kirjoittivat hahmonsa sotureiksi noin parissa kuussa tai alle). Tyttö oli ajan saatossa luonut muutaman hahmon lisääkin, mutta päätyi loppujen lopuksi eroamaan sivustolta noin vuoden taipaleen jälkeen. Se, mitä hänelle jäi käteen, olivat hyödylliset kieliopit ja sanoin kuivailemisen taito, jotka silloin tuleva kolmosluokkailainen hallitsi jotenkuten muiden opetellessa niitä vasta viidennellä.
Lähes heti liityttyään Kuunpisaraan tyttö oli alkanut haaveilla omasta kotisivusta ja yrityksen ja erehdyksen kautta tulivat opittua niin sivujen nikkaroiminen, kuin tekijänoikeuslain perusteet. Lopulta syntyi Paatsama, joka sai heti toisena päivänään ensimmäisen liittyneensä, Jadukaisen. Muillekin tutuilleen sivustoaan mainostettuaan yhä samaa nimimerkkiä käyttävä tyttö aloitti kirjoittelun kahden kaverinsa kanssa.
Sivuston luominen oli ollut ainoastaan yhdeksänvuotiaan toiveajattelua. Hän oli kuvitellut sen saavuttavan yhtä suuren suosion, kuin Kuunpisara. Mutta kun tytölle selvisi asian todellinen laita, myöhemmin viiden kirjoittelijan voimin pystyssä pidetty paikka sulki ovensa lähes neljän kuun ajaksi.
Lopulta tyttö ei kestänyt olla enää erossa rakkaasta sivustostaan, eihän hän voinut heittää kaikkea sitä työtä ojaan. Hän avasi sivut uudelleen ja sai lähes heti uusia liittyneitä, joista useimmat kyllä erosivat jo kuukauden päästä.
Paatsama-nimellä kulkenut sivusto remontoitiin jälleen ja avattiin uudelleen puolentoista kuukauden päästä. Kirjoitettelu jatkui, ja vaikka myös korkeita kukkuloita tuli välillä eteen, niiden yli päästiin, välillä helpommin ja välillä pienten selvittelyiden kautta. 
Kaksi-nolla-yksi-kahdeksan-vuoden alkupuolella kuvioihin sotkeutuivat masennus ja sen jälkeen viiltelyongelma, joista hän ei tohtinut edes ystävilleen kertoa. Tytöstä tuntui siltä, ettei kukaan enää halunnut häntä lähelleen, eikä välittänyt hänestä. Kotonaan hän sai sentään olla rauhassa, vaikka viiltelyarpien peittely olikin hankalaa. Monen yrityksen jälkeen tyttö pääsi eroon viiltelystä, ja vaikkei ahdistuminen esimerkiksi koulussa hellittenytkään otettaan, tyttö yritti jatkaa kirjoittelua sivustollaan. Tämän aktiivisuus kuitenkin laski, ja kun nimimerkkinsä vaihtanut silloinen Wolfie laittoi sivut pikku tauolle saadakseen hengähtää hetken, liittyneet riskasivat avaamaan ne jo viikon jälkeen.
Jokainen päivä oli samanlainen, saman kaavan mukaan eletty. Nouse, pue vaatteet, syö, laita kissalle ruokaa, lähde kouluun, kävele bussipysäkiltä kotiin, syö, mene koneelle ja kirjoita tarina (väkisin), syö, laita kissalle ruokaa ja hampaiden pesun jälkeen mene nukkumaan. Mutta vihdoin oli kouluvuosi päätöksessään.
Kesäloman alussa tyttö lähti kahden viikon Norjanmatkalle yhdeksänvuotiaan siskonsa, samanikäisen serkkunsa, isovanhempiensa ja kahden nuoremman serkkunsa, sekä tätinsä kanssa. Oli reissussa hauskaakin, mutta tyttö ikävöi kotiaan - ei kuitenkaan ihmisiä siellä, vaan kissojaan, ja tietokonettaan, joka oli uskollisesti palvellut häntä jo kolmisen vuotta. Norjasta hän osti tuliaisiksi ainoastaan kissanruokaa ja masennuksentapaisen yhä tiukentaessa otettaan hän lukittautui joka ilta huoneeseensa yhä pidemmäksi aikaa.
Paatsamalle ei enää ollut aikaa, joten tytön oli tehtävä vaikea päätös, lopettaako kuoleva sivu vaiko antaa sen jäädä katoamaan hiljalleen suntuubin maailmaan. Tyttö päätti lopettaa sivustonsa, sulkea sen ovet ja hengähtää hetken. Mutta kirjoitteluharrastustaan hän ei koskaan tulisi lopettamaan.

***

Tiedän et monella teistä on varmaan ollu vaikeampaakin, eikä mulla varmaan ois oikeutta valiittaa ja mielestänne kerjään vaan nytkin huomiota ja ja ja- joo, siin tais sit olla kaikki. Ottakaa vielä nämä kaksi biisiä ajankuluksenne.

Chatissa asiallisesti

Taustakuva: Backgrounds Etc